Emalointikurssi

Emalointiahan me harjoittelimme vähän väriopin kurssilla, mutta nyt meillä oli emalointikurssi jossa valmistimme yhden korun.

Tuli siitä nätti kuitenkin

Päätin tehdä riipuksen, aiheena riikinkukon sulka. Sahasin pohjapalan 0,8mm hopealevystä (tähän sahasin mukaan riipuslenkin jottei sitä tarvitse erikseen juottaa) ja päällipalan 0,5mm hopealevystä. Nämä juotettiin toisiinsa 0 juotteella, sillä juotetaan vain emalityöt, kun kestää paremmin emaliuunin jopa 850 asteen lämpöä. Juottamisessa meni aikaa, kun en tahtonut saada kovaa juotetta mitenkään juoksemaan vaan päälipala alkoi melkein sulaa. Lopulta lämmitin juotepalat päälipalan takapuolelle hieman kiinni, lätkäsin pohjapalan päälle, ja lämmitin skamolexin päällä pohjapalaa. En siis nähnyt päälipalaa ollenkaan ja juotin ikään kuin sokkona, mutta kävi paljon nopeammin. Pohjapalaa lämmitin niin paljon että hehkui ja alkoi hieman yhdestä reunasta näyttämään sulamisen merkkejä.

Tein kaivertimella vielä sulanviivoja.

Nyt minun täytyi myös jauhaa emali, kun valitsin sellaiset sävyt joita ei ollut valmiiksi jauhettu. Värit olivat isoina lasikökkäreinä. Kökkäre laitettiin tuollaiseen ikään kuin morttelikuppiin. "Mortteli" paikalleen ja tuolla raskaalla vasaralla lyötiin lujaa ja monta kertaa että saatiin kökkäre jauheeksi. Tämä tehtiin vetokaapissa, koska emalissa on lyijyä, arsenikkia ja kadmiumia, eikä niiden hengittäminen tee hyvää.

Jauhe ripoteltiin siivilän läpi taitetulle A4:lle toisessa vetokaapissa ja paperilta se jauhe laitettiin keraamiseen kippoon. Eri värien välillä täytyi ilmanpainepistoolilla putsata jauhamisvälineet ja siiviläkippo.

Sitten tislatun veden kanssa tehtiin jauheen puhdistus jotta saadaan siitä käyttökelpoista.

Transparentit värit täytyi olla ja tässä on minun väripalettini. Emalivärejä on 3 eri asteessa sulavia, ja täytyy valita aina viereiset asteet.
Sävyni ovat matalassa (W) ja keskitasoisessa (M) lämmössä sulavia.

Valittujen värien koepoltto, kokeilin huopalaikka kiillotusta tähän jotta tiedän tapahtuuko näille emaliväreille mitään. Kaiversin kuvioita myös, näkyvät haaleasti läpi.

Emalit levitetty todella tarkasti, opettaja sanoi että juuri sopivan paksuja kerroksia laitoin emalia ja kyseli olenko aiemmin muualla tehnyt emalointia. Emalia on hyvä laittaa pienissä kerroksissa, jotta sulautuvat paremmin toisiinsa.

3 emalikerrosta, pinnalle levinnyt emali ei haittaa, pintaa hierotaan tasaiseksi hohkakivillä ja vesihiomapaperilla. Kun tämä on tehty, jää pinta mattapintaiseksi, mutta kun laitetaan vielä hetkeksi uuniin tulee pinnasta taas kiiltävä. Emali jää polttojen jälkeen epätasaiseksi ja muhkuraiseksi, siksi se tasoitetaan niillä kivillä.

Tässä näkyy työn lämpötilan nopea muutos kun työ otetaan pois 850 asteisesta emalointiuunista

Kun emalipinta oli tasoitettu kivillä ja vesihiomapaperilla sekä tehty kiiltopoltto, hioin vielä takapuolen ja kiillotin korun varovasti. Kiillotus piti tehdä varoen, ettei koru lämpene liikaa, liika lämpö saattaa saada emalin halkeilemaan. Lämmitin todella varovasti ja emaliin tuli silti kolme pientä säröä, joita ei edes huomaa jos ei ymmärrä etsiä. Niiden takia en päättänyt ruveta polttamaan työtä uudestaan. Riipuksen takapuoli oli täynnä mustaa hopeaa, opettaja sanoi sen johtuvan siitä että korua joutuu emalointiuunissa lämmittämään niin monta kertaa ja että kuuluu asiaan. Täytyi siis tehdä vielä hopeointi korulle ennen kuin oli lopullisesti valmis.

Jostain syystä hopeointi jämähti pintaan oikein kunnolla enkä saanut liinalla hangattua riipusta kiiltäväksi. Hopeointi jättää pinnan aluksi helmiäisenvalkoiseksi ja liinalla sen saa hangattua aika kiiltäväksi taas. No nyt ei sitten millään lähtenyt niin otin mikromoottoriin rättilaikan ja siihen laitoin punaista vahaa. Sillä saikin painaa lujaa ja käyttää paljon vahaa että sai helmiäisenvärin pois riipuksen pinnasta. Takapuolenkin vedin sillä ja kun takapuoli oli iso sileä pinta niin siihen jäi helposti pikkulaikasta pieniä viiruja, mutta takapuolella eivät haittaa.

Opettajan mielestä on hieno ja on se minunkin mielestäni, ainoastaan minua hieman häiritsee pikkulaikan jättämät viirut takapuolelle, etupuolen ruodossa yksi epätasainen kohta sekä etupuolen reunassa epätasainen kohta jota en pystynyt viilaamaan enempää tai olisi sauma-aukko suurentunut, sekä ne kolme minimaalista säröä emalissa. Vaikkeivat nuo olekaan sellaisia mitkä näkyisivät erittäin häiritsevästi kun korua kaulassa kantaa.

Seuraavaksi teen vielä samalla kurssilla etsatun riipuksen, jonka vielä emaloin. Riipus on nyt etsausta vailla, siitä seuraavassa postauksessa.